Potilaskertomus

Liisa on naimisissa oleva peruskoulunopettaja ja kahden lapsen äiti. Hän on reipas ja valveutunut eikä mikään viittaa siihen, että hänellä olisi terveydellisiä ongelmia. Mutta hänellä on. Hän kärsii yliaktiivisesta rakosta.

Yksi yliaktiivisen rakon tunnusmerkeistä on äkillinen, pakottava virtsahädän tunne. Tunne on niin voimakas, ettei virtsaa pysty pidättelemään. Jollei vessaan ehdi ajoissa, virtsa saattaa karata housuihin. Ongelma on tavallinen ja sitä esiintyy tuhansilla suomalaisilla naisilla ja miehillä. Monet häpeävät asiaa ja pyrkivät salaamaan vaivansa. Niin Liisakin teki usean vuoden ajan ennen kuin hakeutui lääkäriin.

"Ei tuntunut sopivalta puhua pissaamisongelmistaan. En halunnut kertoa asiasta edes parhaalle ystävälleni tai aviomiehelleni. Kesti peräti kuusi vuotta ennen kuin olin valmis hakemaan apua lääkäriltä. Jälkeenpäin ajatellen en käsitä, miten pystyin tulemaan toimeen vaivan kanssa niin kauan."

"En ehtinyt ajoissa vessaan."

Aivan kuten monen muunkin, Liisan ongelma ilmeni vähitellen. Hänelle alkoi tulla virtsahätä yhä useammin. Hän joutui käymään vessassa kesken koulutuntien ja muiden askareiden. Niinpä hän alkoi käydä vessassa "varmuuden vuoksi" jokaisella välitunnilla ja ennen lounasta, ennen kotiinlähtöä, ennen kauppaan menoa, ennen jumppaa. Näin syntyi kierre, joka vain suurensi ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa Liisa ei hädän yllättäessä ehtinyt ajoissa vessaan.

"Se oli kauheaa. Muistan erityisesti ensimmäisen kerran, kun jouduin syöksymään kesken tunnin ulos luokasta pissan karatessa housuihin. Onneksi kukaan ei ehtinyt huomata mitään. Tekosyyn varjolla pääsin lähtemään kotiin kesken päivän."

Tämän tapahtuman jälkeen Liisasta tuli varovainen. Hän alkoi pukeutua tummiin vaatteisiin, ettei mahdollinen vahinko paljastuisi. Hän alkoi myös pitää aina mukanaan vaippoja ja vaihtovaatteita. Vähentääkseen virtsan määrää Liisa pyrki välttämään juomista päivän aikana. Vasta kotona hän joi janoonsa, mikä johti siihen, että hän joutui heräämään pissalle useaan kertaan joka yö.
"Jatkuva öinen vessassa juokseminen teki minusta väsyneen ja ärtyisän."

Liisasta kehittyi taitava ongelmansa salaaja ja selviytymiskeinojen etsijä. Hän tiesi tarkkaan, missä kaupoissa oli asiakasvessat ja mitä reittejä hänen kannatti kulkea, jos vessahätä pääsisi yllättämään.

"Lopulta en enää jaksanut sinnitellä, vaan uskaltauduin lääkäriin. Asiani esille ottaminen tuntui nololta, mutta huomasin lääkärin suhtautuvan virtsaamisongelmaani kuten mihin tahansa muuhun vaivaan. Sain kuulla, että ongelmaa voidaan hoitaa rakkoa hillitsevällä lääkkeellä ja rakon harjoittamisella. Jos olisin tiennyt hoitomahdollisuudesta, olisin hakenut apua kauan sitten ja säästynyt monen vuoden kärsimyksiltä."